Miksi halut ei enää kohtaa vaikka joskus ne kohtasi?

Moni pari pysähtyy tämän kysymyksen äärelle jossain vaiheessa suhdetta.

On luonnollista, että halujen määrä ja laatu vaihtelevat. Suhteen alussa halu on usein spontaania – toista ei nähdä joka hetki, yhdessäolo tuntuu erityiseltä ja kipinä syttyy helposti. Kun arki astuu kuvaan, kumppani muuttuu tutummaksi ja tunteet tasaantuvat. Tämä on täysin normaalia.

Spontaani halu voi muuttua responsiiviseksi, jolloin se tarvitsee syttyäkseen enemmän ärsykkeitä: aloitteita, kosketusta, sanoja, tunnelman luomista. On hyödyllistä tunnistaa, kumpaa halun muotoa itse edustaa – spontaania vai responsiivista – jotta omaa halua voi herätellä paremmin ja kertoa siitä kumppanille.

Elämäntilanteet vaikuttavat myös. Stressi, kuormittava työ, vanhemmuus, terveys, suhteen konfliktit tai suorituspaineet voivat heikentää halun syttymistä. Lisäksi suhteen alkuvaiheen kokeilunhalu voi ajan myötä vaihtua samanlaisiin ja toistuviin kaavoihin, jotka alkavat tuntua tylsiltä – eikä ole helppoa sanoa ääneen, ettei enää syty samalla tavalla kuin ennen.

Joskus käy myös niin, että toinen on alkanut miettimään omaa seksuaalisuuttaan eikä ole edes tietoinen mitä itse haluaa tai mistä nauttii. Saattaa olla, että jossain vaiheessa tai alusta asti on laittanut toisen nautinnon omansa edelle.
Yhteyden hiipuminen vaikuttaa haluihin ehkä eniten.

Miksi näin tapahtuu?

• yhdessä vietetyn ajan vähentyminen

• keskittyminen vain vanhemmuuteen

• asioiden tekeminen vain omilla tahoilla

• kokemus siitä, että on enemmän hoitaja kuin kumppani

• läheisyyden väheneminen tai loppuminen

• kommunikaation puute

  Halujen muutokset eivät tarkoita, että kipinä olisi lopullisesti sammunut. Yhteyttä voi rakentaa uudelleen – pienin askelin ja avoimella puheella. Mikäli tunnistat tilanteen voidaan seksuaaliterapiassa keskustella juuri näistä aiheista joko yksin tai kumppanisi kanssa.