Jokaisen tilanne on omanlaisensa. On mahdollista aloittaa seksuaaliterapia ensin yksilönä ja kun alkaa tuntua ajankohtaiselta voi kumppanin ottaa mukaan ja varata tällöin pariaika seksuaaliterapiaan. Pariskunta saattaa myös haluta ensin tulla yhdessä tapaamisille ja lisäksi käydä yksilötapaamisilla erikseen. Kumpi tahansa järjestys onnistuu.

Pariterapiassa käsitellään tunteita, arvoja sekä tarpeita, joiden ymmärtäminen parantaa mm. vuorovaikutusta parin välillä. Terapian tarkoituksena on saada ymmärrystä niin omasta kuin toisen käytöksestä.

Seksuaaliterapiassa käsitellään seksuaalisuutta mm. parin halujen eriparisuutta, vuorovaikutuksen vaikeutta liittyen seksiin/seksuaalisuuteen tai omien seksuaalisten tarpeiden sanoittamisen vaikeutta toiselle. Usein seksuaaliterapia alkaa kummankin seksuaalihistorian käsittelyllä, jotta asiakkaat ymmärtäisivät omaa seksuaalista kehitystänsä lapsesta aikuisuuteen ja eri tapahtumien vaikutuksia itsetuntoon ja identiteettiin.

Uskottomuus tapauksessa suosittelemme käymään aluksi itse omassa terapiassa, jolloin ymmärtäisimme paremmin omaa tunne-elämää/käyttäytymistä. Oman yksilöterapian jälkeen on helpompi sanoittaa omia tunteitaan myös toiselle. Uskottomuus on parisuhteelle kriisi, joka vaatii asian käsittelyä omassa mielessä. Terapia auttaa tutkimaan ja tunnistamaan uskottomuuden vaikutusta niin itselle kuin suhteelle. Yksilötapaamisissa voi varata ajan joko seksuaaliterapeutille tai lyhytterapeutille.

Tämä on hyvin henkilökohtainen kysymys, ja siihen ei ole yhtä oikeaa vastausta – se riippuu siitä, mitä sinä ja kumppanisi haluatte suhteeltanne. Seksuaalisuus on tärkeä osa monien parisuhteiden dynamiikkaa, mutta se ei ole ainoa mittari suhteen onnistumiselle. On paljon onnellisia pariskuntia, joilla on vähäistä tai ei ollenkaan seksiä.

Jos itse kokee asian ongelmalliseksi, on hyvä pohtia esimerkiksi:
-Mitä seksi merkitsee sinulle ja kumppanillesi?
-Koetteko läheisyyttä ja yhteyttä muilla tavoilla?
-Oletteko tyytyväisiä suhteenne muihin osa-alueisiin, kuten kommunikointiin ja yhteisiin tavoitteisiin?

Joskus seksin puute voi kertoa esimerkiksi uupumuksesta, stressistä, terveydentilasta, suhteeseen liittyvistä jännitteistä tai muista elämäntilanteen haasteista. Toisinaan se voi olla osa luonnollista suhteen vaihetta, joka voi muuttua ajan myötä.

Seksuaaliterapiassa näitä teemoja voi käsitellä turvallisessa ympäristössä, jossa molemmat osapuolet saavat tuoda esiin omat tarpeensa ja tunteensa. Tavoitteena ei ole määrittää, mitä "pitäisi" tehdä, vaan auttaa teitä kommunikoimaan omista toiveistanne, tarpeistanne ja peloistanne sekä löytämään teidän näköisenne ratkaisut ja ymmärrys toista kohtaan.

Jos aihe mietityttää, keskustele kumppanisi kanssa tai hakekaa yhdessä tukea. Parisuhteenne arvo ei riipu yhdestä osa-alueesta – se rakentuu teidän molempien yhteisestä halusta olla yhdessä.

Seksuaalisuudesta puhuminen on monelle haastavaa. Omien toiveiden, tarpeiden, pelkojen ja häpeän tunteiden sanoittaminen ei ole yksinkertaista. Ja onhan se ymmärrettävää, jos ei ole tottunut puhumaan tunteistaan saatikka sitten seksuaalisuudesta. Mutta sitäkin pystyy harjoittelemaan. 

On hyvin yleistä, että asiakkaat tulevat vastaanotolle erittäin jännittyneinä, ja se on tosi ok. Oma seksuaalisuus on niin henkilökohtainen asia, että siitä voi olla ensin todella vaikea puhua tuntemattomalle. Usein se, että olen ulkopuolinen on myös helpottava tekijä asioista puhumiseen.

Elämän varrella tulee vaiheita, jotka kuormittavat ja jolloin seksi on ehkä viimeisenä mielessä. Vanhemman roolista on usein todella vaikea hypätä rakastajan rooliin. Tällöin tulee välillä tahtomattaankin loukattua omaa kumppaniaan kun omat voimavarat ei riitä seksin harrastamiseen. Tärkeää on löytää avoin kommunikaatio omista tunteistaan ja tarpeistaan. Ja jos haluaa tilanteeseen muutosta, niin uusien ratkaisujen pohtiminen.

Elämän varrella tulee vaiheita, jotka kuormittavat ja jolloin seksi on ehkä viimeisenä mielessä. Vanhemman roolista on usein todella vaikea hypätä rakastajan rooliin, erityisesti silloin, kun arjen kiireet ja huolenpidon vastuut vievät suurimman osan energiasta. Tällöin voi olla vaikea löytää tilaa ja motivaatiota intiimille yhteydelle kumppanin kanssa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että tämä ei ole epätavallista – monet parit kokevat tämän jossain vaiheessa suhdettaan.

Se, ettei ole kyvykäs tai halukas seksille tietyssä elämänvaiheessa, ei tarkoita, että kumppani ei olisi edelleen tärkeä tai että yhteys rakkauteen olisi kadonnut. Joskus omat voimavarat eivät vain yksinkertaisesti riitä, ja tämä voi tuntua epäoikeudenmukaiselta omasta kumppanista, jos hän kaipaa enemmän läheisyyttä tai seksuaalista kontaktia. Silloin itsellä voi olla helppo jäädä kiinni syyllisyyteen ja epävarmuuteen.

Tärkeää on löytää avoin ja rehellinen kommunikaatio omista tunteistaan ja tarpeistaan. Seksuaalisuus on osa ihmisen kokonaisuutta, mutta se ei ole ainoa tapa pitää yhteyttä kumppaniin. Avoin keskustelu voi luoda ymmärrystä ja mahdollistaa sen, että molemmat voivat ilmaista toiveensa ja pelkonsa. Jos haluaa muutosta tilanteeseen, on hyvä yhdessä pohtia, miten molempien tarpeet voitaisiin ottaa paremmin huomioon ja miten intiimiys voisi saada uuden muodon ilman painetta. Tämä saattaa tarkoittaa pieniä askelia: yhteistä aikaa, kosketusta, läheisyyttä ilman odotuksia ja painetta seksistä tai uusien tapojen kokeilemista, jotka tukevat kumppanuuden ja seksuaalisuuden yhteensovittamista.

Jokaisella suhteella on omat kaarensa, ja joskus voi olla hyödyllistä miettiä, mitä muuta kuin seksuaalisuutta tarvitaan läheisyyden ja yhteyden ylläpitämiseksi. Avoimuus, kärsivällisyys ja yhdessä koettu vanhemmaksi kasvaminen voivat luoda pohjan sille, että myös seksuaalisuus voi herätä uudelleen oikeassa ajassa. Ei tarvitse siis säikähtää jos seksi on jossain elämänvaiheessa hieman pimennossa.

Halujen eriparisuus on hyvin yleistä parisuhteissa. Joskus pari havaitsee halujen määrän alusta asti eripariseksi. Joskus elämäntilanteet muokkaa haluja eri suuntiin.

Seksuaaliterapiassa lähestytään asiaa usein siitä näkökulmasta, kuka kokee tilanteen ongelmalliseksi: vähemmän haluava, kumppani vai molemmat. On täysin normaalia haluta vähemmän, eikä kenenkään mieliksi tarvitse haluta. Toisaalta myös vähemmän haluava voi kaivata muutosta tilanteeseen, ja yhtä lailla enemmän haluavalla on oikeus omien tarpeidensa pohdintaan. Monesti taustalla on kommunikointivaikeuksia.

Seksuaaliterapiassa käsitellään halujen eriparisuudessa esimerkiksi:

-seksuaalihistoriaa

-suhteen tilaa tällä hetkellä

-onko elämään tullut joitain muutoksia

-halun "kaasuja ja jarruja"

-mikrohaluja

-spontaanin ja responsiivisen halun eroja

-tarpeita, toiveita, pelkoa, häpeää ym. piilossa olevia tunteita

-konflikteja ja uuden yhteyden löytämistä

-mieltymyksiä, fantasioita ja seksielämän monipuolistamista

Työssäni painottuu keskustelu, mutta myös erilaisia harjoituksia ja tehtäviä saatetaan tehdään niin vastaanotolla kuin kotitehtävinäkin. Aikoja voi varata itselleen yksilökäynneille tai yhdessä kumppanin kanssa parikäynneille.