Mikä ihmeen tunnesanasto - mitä sillä tarkoitetaan?

Pariterapiassa yksi tärkeimmistä taidoista on oppia puhumaan tunteista syyttelyn sijaan. Usein me kyllä sanomme, mitä toinen teki väärin – mutta emme sitä, mitä me itse koemme.

Kun riidassa sanomme “sinä olet aina…” tai “sä et ikinä…”, me siirrämme vastuun pois itsestämme ja toinen menee puolustuskannalle.

Kun sen sijaan pysähdymme ja nimeämme tunteen, keskusteluun tulee yhteyden mahdollisuus.

Tässä muutamia esimerkkejä:

Arjen versio: “Et sä ikinä kuuntele mua!”

Tunnesanalla: “Minusta tuntuu, että jäin nyt yksin tämän asian kanssa. Olisin kaivannut, että pysähdyt hetkeksi kuuntelemaan.”

Arjen versio: “Olet aina niin kylmä ja etäinen.”

Tunnesanalla: “Minusta tuntuu, että olet ollut etäinen viime aikoina, ja se herättää minussa surua ja kaipuuta.”

Arjen versio: “Älä aina puolusta itseäsi, etkö sä voi myöntää mitään!”

Tunnesanalla: “Minulle tulee olo, että minun tunteitani ei oteta vakavasti, ja se turhauttaa minua.”

Arjen versio: “Miksi sä oot noin töykeä?”

Tunnesanalla: “Kun puhut noin, tunnen itseni mitätöidyksi ja se sattuu.”

Arjen versio: “Sun on pakko aina olla oikeassa.”

Tunnesanalla: “Minusta tuntuu, että minun näkökulmani ei tule kuulluksi, ja se tekee minut epätoivoiseksi.”

Tunteiden sanoittaminen ei tee sinusta heikkoa. Se tekee sinusta aidosti läsnä olevan. Ja se on se hetki, kun riidasta voi alkaa rakentua yhteys.